Eili-tätini muistan aina siitä, että hän istui Singer-ompelukoneen äärellä polkien koneen toimimaan. Vaatekasa oli valtava, siinä oli korjattavaa ja uuden ompelua. Itse kudotuista kankaista ja flanellista tehtiin miesten ja poikien pitkiä alushousuja. Eilillä ei ollut perhettä, mutta lasten vaatteiden ompelut tulivat tutuksi, sillä olihan äidilläni Elmalla 11 lasta, jotka kirmailivat kesäisin näillä mailla tai isäni Laurin lapsuuskodissa Lammunjärven Heinäveden puoleisella alueella. Kun paita tuli liian lyhyeksi, helmaan ommeltiin jatkokappale vaikka aivan erivärisestä kankaasta.
Museossa on pärekorillinen vaatteiden kaavoja, jotka oli leikattu sanomalehtipaperista.
Teini-ikäisenä sain monta Eilin ompelemaa mekkoa, joista joku oli tehty ”Amerikan kankaasta”. Eili oli kirjeenvaihdossa naapurista Amerikkaan lähteneen Lyylin kanssa ja sieltä tuli usein paketteja, joiden sisältö oli hienoja vaatteita, pöytäliinoja, kankaita ja joskus kahvia. Eili itse oli myös kirjava ilmestys, kun hän ilmestyi joskus ruudullisessa puserossa, raidallisessa hameessa ja kukallisessa essussa. Kesäaikaan vielä värikäs hattu auringonsuojana.