Raidezeppeliini

”Raidezeppeliini” on 1930-luvulla Franz Kruckenbergin Deutsche Reichsbahnille kehittämä prototyyppi pikamoottorivaunusta, jonka piti saavuttaa silloisella rataverkolla 160 km/h nopeus ja uusilla suunniteluilla luotijunaosuuksilla jopa 200 km/h.

Vaunu on suunniteltu virtaviivaisella korillaan ja putkirakenteellaan kevytrakenteiseksi. Putkikehikko on verhoiltu hopeavärisellä ja palonkestävällä purjekankaalla. Jopa istuimet on tehty putkirakenteella ja päällystetty tekstiilillä.

Vaunun alusta koostuu kahdesta akselista, joista edessä oleva on tarkoitettu pelkästään peruutusajolle ja varustettu pienellä akulla toimivalla sähkömoottorilla. Taka-akseli on kokonaan ilman voimanlähdettä. Eteenpäin suuntautuva normaali ajo tapahtuu perällä sijaitsevalla puisella propellilla, joka saa voimansa 600 PS:n BMW:n lentokonemoottorista. Jarrutus tapahtui yksinomaan akseleiden kautta, koska propellin suuntaa ei pystytty silloin vielä kääntämään.

Ensimmäiset koeajot aloitettin 9. toukokuuta 1931 yleisellä rataverkolla. Niissä saavutettiin lopulta 230 km/h nopeus.

Vaunun kehitystä ei lopulta enää jatkettu Deutsche Reichsbahnin toimesta moninaisten muutosten jälkeen, joita tehtiin mm.alustalle, käyttövoimalle ja jarruille. Huomioon otettiin päätöksessä myös turvallisuusnäkökulmat, esim. rakenteen kestävyys verrattuna tavanomaisiin rakenteisiin. Sen sijaan Deutsche Reichsbahn otti käyttöön pikamoottorivaunun SVT 877 (pikamoottorivaunu polttomoottorilla) ”Lentävä Hampurilainen”, joka saavutti 160 km/h maksiminopeuden.