Kauan sitten
Jo pienenä poikana olin kiinnostunut rautateistä leikkikaluna. Ensimmäinen junaratani oli vedettävä kellorata, johon kuului painava metallivaluinen veturi, jossa oli vedettävä moottorimekanismi, ja 3 tai 4 henkilövaunua. Muistaakseni raideleveys oli ”0”. Isäni lisäsi veturiin vielä paristokäyttöisen valaistuksen. Ratasuunnitelmaan kuului peltikiskoista tehty raideovaali, jossa oli 2 vaihdetta. En tietenkään ollut tietämätön siitä, että sähköisiä pienoisrautateitä oli jo olemassa. Sellainen oli silloin unelmani, mutta luultavasti kustannussyistä aluksi toteutumaton. – Eräänä jouluna, noin vuonna 1952, se tapahtui sitten. TRIX Express -yritys oli tuonut markkinoille suunnilleen mittakaavassa 1:90 ja raideleveydellä ”H0” = ½ ”0” aloittelijoille tarkoitetun paristokäyttöisen junan, joka koostui yhdestä säiliöveturista ja kolmesta kippiautosta ja jota käytettiin TRIX Expressin kolmijohtimella varustetulla radalla. Maaliskuussa 1953 vietin 10-vuotissyntymäpäivääni ja sain silloin ensimmäisen ”täysimittaisen” veturini 14 V:n tasavirtakäyttöön ohjausmuuntajalla, jota voitiin käyttää olemassa olevalla ratamateriaalilla. Ratkaiseva etu muihin raideverkkojärjestelmiin verrattuna oli se, että 3-johtimiseen raiteeseen voitiin asentaa kaksi itsenäistä piiriä, eli akkujunaani ja uutta ”täyttä junaa” voitiin ohjata samanaikaisesti yhdellä ja samalla raiteella toisistaan riippumatta. Uusi veturi maksoi 35 Saksan markkaa ja ohjausmuuntaja toiset 35 markkaa. Syntymäpäivänäni suosikkienoni laajensi kokonaisuutta kahdella 14 DM:n arvoisella vaihteella ja suuremmalla määrällä uusia kiskoja. Setäni oli niin innostunut, että hänestä tuli myöhemmin myös pienoisrautatien harrastaja. – Minun ratani kasvoi seuraavina vuosina 1,50 x 2,00 m kokoisella vanerilevyllä jaina taskurahani mukaan. Halvimman rahtivaunun saattoi ostaa 1,50 Saksan markalla, joka vastasi päivittäistavarakaupan vihkoon kerätyillä kupongeilla. Niinpä kävin mielelläni ostoksilla äitini puolesta, koska sain pitää alennusmerkit. Lisäksi asemapiirroksessa oli useita vaihteita ja jopa sähköinen kaksoisvaihde sekä joitakin sähköllä toimivia junanohjauksella varustettuja muotovaloja. – Kun minusta tuli 16-vuotias, markkinoilla oli jo sähköisiä pienoisrautateitä mittakaavassa 1:160 = ulottuma ”N”. Samankokoiselle asemakaavalle voitiin sijoittaa kaksi kertaa enemmän ratoja ja malleja tässä N-kokoluokassa kuin H0-kokoluokassa, koska N-mallit olivat vain puolet pienempiä. Päätin vaihtaa mittakaavaa ja keräsin siitä lähtien vain N-malleja, mutta en koskaan saanut tilaisuutta rakentaa uutta asemakaavaa. Jouduin myös luopumaan rakastamastani 3-johtimisesta kiskojärjestelmästä kaksijohtimisen järjestelmän hyväksi. Toistaiseksi harrastukseni oli mallien kerääminen. Ajan mittaan yhä useammat uudet mallinnusyritykset omistautuivat N-junamallien rakentamiselle samalla käyttöjärjestelmällä, joten mallien valikoima kasvoi tasaisesti ja niitä voitiin käyttää kaikkien yritysten N-radoilla yhtä lailla.
Toiveeni ja lapsuuden unelman täyttymys
Insinööriopintojeni jälkeen siirryin vuonna 1967 Deutsche Bundesbahnin (DB) palvelukseen merkinanto- ja televiestintäalalle, ja pysyin DB:lle uskollisena eläkkeelle jäämiseeni asti syyskuussa 2007. Vuonna 1985 DB juhlisti Saksan rautateiden 150-vuotisjuhlaa suurella juhlanäyttelyllä Bochum-Dahlhausenissa. Tämä tapahtui kotikaupunkini ja asuinpaikkani Essenin lähistöllä, ja lisäksi työskentelin siellä työnantajani DB:n palveluksessa oppaana televiestintäalalla kahden viikon ajan. Ostin suuren näyttelyluettelon ja päätin hankkia näyttelyssä esitetyt N-mittakaavan veturit peräkkäin niin pitkälle kuin mahdollista. Yli 40 vuoden keräilyn jälkeen ”PPPR”-kalustoon kuuluu nyt yli 85 veturia ja yli 300 erityyppistä vaunua – Keväällä 2014 aloitin PPPR:n perustamisen lähes 100 vuotta vanhan maatilan entiseen navettaan Parrenmäellä Liperi-Leppälahdella. Esittelytilan koko on noin 7 x 8 metriä. Tähän mennessä on asennettu noin 100 metriä rataa, jossa on noin 80 pistettä ja noin 2000 metriä johdinta. Asemapiirrosta rakennetaan jatkuvasti ja sitä laajennetaan mallikohtaisesti. Vuoden 2015 alussa 8 piiriä on valmiina käyttöön, jos ei ilmene odottamattomia teknisiä ongelmia. Tällä hetkellä on 2 vastakkain pyörivää henkilöjunarataa, 2 vastakkain pyörivää tavarajunarataa, 1 yksiraiteinen lauttarata, 1 yksiraiteinen hiekkarata, 1 yksiraiteinen hammasratapiharata ja yksiraiteinen ympyrärata nimeltä ”Liechtensteinbahn”. – Maisemointi on vielä alkuvaiheessa. Asettelua elävöitetään kartongista valmistetuilla rakennusmalleilla mittakaavassa 1:150-1:200 (vrt. mittakaava ”N” = 1:160), joita ovat muun muassa Eltzin linna, Hohenzollernin linna Sigmaringen ja Henrichenburgin laivanosturi Saksassa, Liechtensteinin linna, Loiren linna Chambord Ranskassa ja Turun linna Suomessa. Kussakin tapauksessa mallit on ostettu paikallisesti (paitsi Liechtensteinin linna) ja ne on rakentanut joko isäni (k. 1985) tai minä ja vaimoni. Ilmalaiva LZ 127 Graf Zeppelin mittakaavassa 1:200 havainnollistaa 1920-30-luvun ilmalaivojen kokoa verrattuna rautatiehen tai rakennuksiin. Huomiota on kiinnitettävä myös maisemaan sijoitettuihin ajoneuvomalleihin sekä N-mittakaavan ihmis- ja eläinhahmoihin, vaikka tämä edellyttääkin hyviä silmiä tai suurennuslasia.
Tavoitteenani
on näyttää rautateiden (Saksan) kehitys alusta 1835 tähän päivään asti, alkaen ensimmäisestä junasta Nürnbergistä Führtiin Englannissa rakennetulla veturilla ”Adler” aina nykyiseen suurnopeusjunaan ”ICE”. Nähtävillä on myös poikkeuksellisia uniikkeja rautateiden kehittämisen aikaisia yksilöitä, kuten ”Schienenzeppelin” tai ”Schienen-Strassenbus”, jotka kulkivat sekä maantiellä että radalla. Kaikkien aikakausien veturit ja vetoyksiköt (höyry / diesel / sähkö) ovat näytteillä – ja jos ne ovat toiminnassa, niitä esitellään. Sama koskee henkilö- ja tavaravaunuja. Mukana on myös joitakin DB:n rakennusajoneuvoja sekä erikoisajoneuvoja, kuten nosturivaunuja, tunnelipelastusjuna, muuntajakuljetusvaunuja, nestemäisen raudan torpedovaunuja, koksimuottivaunuja, kuonavaunuja jne. Lopuksi on mainittava niin sanotut maantiepyörät, joilla tavaravaunuja voidaan kuljettaa maanteillä. Vanhimmat mallit ovat 1960-luvulta.
PPPR on luultavasti tällä hetkellä Suomen suurin yksityinen N-mittakaavan 1:160-mallirautatie, ja siihen voi tutustua milloin tahansa puhelimitse sovittaessa, vaikkakaan talvikuukausina ei voida taata sen toimivuutta. Tervetuloa! Willkommen!
P.S.:
Nimeämisestä:
Die Anlage wird im analogen Modus betrieben. Aus Gründen der Unmöglichkeit, die meisten der älteren Modelle mit Digitaldecodern auszurüsten sowie aus Kostengründen, wird auf eine Umstellung auf digitale Betriebsweise verzichtet.
Analoginen vai digitaalinen
Rautatietä ajetaan analogisesti. Koska useimpia vanhempia malleja ei ole mahdollista varustaa digitaalisilla dekoodereilla ja myös kustannussyistä, digitaaliseen toimintaan siirtymisestä on luovuttu.