Päivä pitenee

Herättyäni päiväunilta aioimme lähteä kävelylle, mutta nyt sataakin….

On siis vihdoinkin aika kertoa, että ihailen miehen intoa syventyä harrastukseensa niin, että kellonaika ei merkitse mitään; eilen sain saunoa yksin, sillä hänen piti saada kiskoihin yksi muutos. Sitten kun se oli valmis, niin hän meni hieman jäähtyneeseen saunaan. Tähän liittyy kertomus siitä, että jo hänen äitinsä, eli anoppini, oli joutunut alkuyöstä sammuttamaan valot, ettei poikansa koko yötä askarrellut.

Mutta ei haittaa, sitä nopeammin pienoisrautatie valmistuu! Ja siitä tulee mielenkiintoinen – pöydällä ovat kaikki askarrellut linnat; Burg Eltz, Sigmaringen ja joitakin ranskalaisia. Avajaisia olen suunnitellut kesäkuun alkupuolelle jos tekijä antaa luvan. Sukumuseomme ei silloin vielä ole valmis, mutta ensimmäinen huone on sisäkattoa vaille jo paneloitu.

Kävisi homma nopeamminkin, mutta kun välillä myrsky katkaisee sähköt, tuuli riepottaa kutterinpurun ja samalla lentävät mehiläispesien katot. Siinä sitä sitten juostaan ylisten ja pesien väliä ja kuunnellaan lintujen laulun asemesta peltien lentoryminää.

Hyvä kuitenkin on, että päivä pitenee ja lämpenee. Emme tarvitse töissä enää talvivaatteita ja rukkasia. Olen saanut jopa miehelle valmiiksi sormenpäätauki-sormikkaat nollakeliä varten. Mustarastas on saanut naaraksen seurakseen eli kevät etenee!