Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Päivä pitenee

Herättyäni päiväunilta aioimme lähteä kävelylle, mutta nyt sataakin….

On siis vihdoinkin aika kertoa, että ihailen miehen intoa syventyä harrastukseensa niin, että kellonaika ei merkitse mitään; eilen sain saunoa yksin, sillä hänen piti saada kiskoihin yksi muutos. Sitten kun se oli valmis, niin hän meni hieman jäähtyneeseen saunaan. Tähän liittyy kertomus siitä, että jo hänen äitinsä, eli anoppini, oli joutunut alkuyöstä sammuttamaan valot, ettei poikansa koko yötä askarrellut.

Mutta ei haittaa, sitä nopeammin pienoisrautatie valmistuu! Ja siitä tulee mielenkiintoinen – pöydällä ovat kaikki askarrellut linnat; Burg Eltz, Sigmaringen ja joitakin ranskalaisia. Avajaisia olen suunnitellut kesäkuun alkupuolelle jos tekijä antaa luvan. Sukumuseomme ei silloin vielä ole valmis, mutta ensimmäinen huone on sisäkattoa vaille jo paneloitu.

Kävisi homma nopeamminkin, mutta kun välillä myrsky katkaisee sähköt, tuuli riepottaa kutterinpurun ja samalla lentävät mehiläispesien katot. Siinä sitä sitten juostaan ylisten ja pesien väliä ja kuunnellaan lintujen laulun asemesta peltien lentoryminää.

Hyvä kuitenkin on, että päivä pitenee ja lämpenee. Emme tarvitse töissä enää talvivaatteita ja rukkasia. Olen saanut jopa miehelle valmiiksi sormenpäätauki-sormikkaat nollakeliä varten. Mustarastas on saanut naaraksen seurakseen eli kevät etenee!

CUPTORI Joensuussa

Olin eilen ensimmäisen päivän myymässä Ratavartijan hunajaa Cuptorilla Joensuussa. Oli aika huono aloitus, kaikki myyjät lähtivät jo iltakuuden tienoilla vaikka olisi pitänyt olla iltayhdeksään. Mutta mitäs siellä seisoskelemaan, jos kukaan ei liiku lähettyvillä.

Eli, jos joku sattuu lukemaan, niin torille voi tulla vielä sunnuntaihin asti, aina klo 12 – 21, paitsi viimeisenä päivänä vain klo 17. Meillä siis on hunajaa ja Liperin Leppälahden kyläyhdistykselle paahdettuja manteleita ja muuta pientä.

Yhteisvastuutapahtuma

Jo kahtena päivänä on aurinko näyttäytynyt ja eilen oli puolikuu ja tähdet taivaalla. Saunan jälkeen vilvoitellessa vain tuuli häiritsi aiheuttaen vilua.

Tänään oli yhteisvastuutapahtuma Lammunjärven rannalla; ensin pilkittiin ja voitto tuli eräälle Pasille vähän yli 800 g:n saaliilla. Sitten oli vuorossa lasten hiihtokisat, jossa äidit työntelivät ihan pieniä yhtä aikaa maaliin. Isot tytöt hiihtivät jo oikeaoppisesti jopa luistelutyylillä. Mitalit tulivat kaikkien kaulaa, oli kultaista, hopeista ja pronssista! Tämän urakan jälkeen maistuivat nuotiolla paistetut makkarat ja mehu tai kahvi.

Arpajaisonni suosi miestäni ja hän sai täytekakun kotiin vietäväksi. Saa nähdä millaisen kakun hän ensi vuonna leipoo arpajaisvoitoksi. Sellainen perinne täällä on; se joka voittaa, joutuu tekemään seuraavan vuoden päävoiton!

Pihamaallamme oli sitten iltapäivällä oikein saksalainen suurtapahtuma. Vuokramökkiimme tuli eilen saksalainen perhe seuratakseen ensi viikon ampumahiihtokilpailua Kontiolahdella. Sitten meillä oli vanhimman poikani perhe ja heidän tuttaviaan, joista yksi venäläinen. Lopuksi ruokapöydässä oli 9 henkeä. Onneksi mies oli tehnyt uunissa meiramiyrteillä (tuoretta!) maustetun ison kokonaisen maksan, jota tosin osa lapsista ei halunnut kuin maistaa. Nyt on pihamaa taas tyhjä ja me lysähdämme kohta sohvalle tiskikoneen tehdessä töitään.

Aurinkoa odotellessa

Aina tuo aurinko vain antaa odottaa itseään. Mutta kyllä sen ajan saa kulumaan harmaankin taivaan alla; sunnuntaina kävin ensimmäisen kerran Liperin avantouimareiden saunassa ja avannossa.Sauna on sinne vedetty tynnyrisauna, joka sitten viettää kesälomaa jonkun pihamaalla. Kyllä tuota harrastusta voisi aloittaa ihan toden teolla. Pitää vain etsiä sopiva aikarako jostakin.

Tiistaina vietimme miehen 71:ttä syntymäpäivää ja ikä ei taida painaa missään, jos uskotaan keskimmäisen lapsen vanhimman tyttären korttia, missä ikä oli kirjoitettu saksalaisittain 17! Siellähän ensin sanotaan ykköset ja sitten vasta kymmenet. Mutta kaiken kaikkiaan kivasti kirjoitettu!

Muuten päivät menevät kantaessa kutterinpurua tallin ylisille katon eristeeksi. Mies tekee uusia ratoja pienoisrautatiehen. Tänään annoimme hieman siistiä kasvanutta hiuskuonoa eli ajoimme Liperiin ja sauna on nyt lämpiämässä. Ja räystäät tippuvat taas!

Pesien tarkastuskäynnit

Eilen oli oikein kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Olin edellisenä päivänä katsonut mehiläisten tilannetta kotipesillä ja olin surullinen, sillä 3:ssa pesässä ei ollut liikettä. Koska siis kymmenestä pesästä kolme oli kuollut, niin ajatuksena oli heti seuraavana päivän katsoa muut tarhapaikat läpi. Onneksi, onneksi siellä oli kaikki hyvin, harvat pesät olivat enää talvipallossa. Laitoin niille uusia varastoon jätettyjä kakkuja, sillä 2-3 tyhjää sai ottaa pois. Siirsin joitakin vielä täysiä kakkuja toiseen reunaan. Kummasti jotkut olivat siirtymässä väärään suuntaa eli sinne, missä ei ollut enää ruokaa. Ajattelin ainakin näin. Näinä ensimmäisinä vuosina ei ole tähän aikaan tullut käytyä pesillä.

Tietysti joutuessani avaamaan pesiä, lensivät nekin mehiläiset, jotka eivät olleet tehneet puhdistuslentoa, kakkaamaan puhtaan lumen ja valkoisen pukuni. Se meni heti illalla pesuun! Ette uskokaan, miten pahalle mehiläisen talven jälkeinen ulostus haisee!

Miten usein nyt täytyy tarkkailla pesiä, siinäpä kysymys. Koska pesissä on nyt enemmän liikettä, kuin talvipallotilassa, niin tarvitsevatko ne myös enemmän ruokaa? Olisi tietysti hyvä, jos pajut alkaisivat kukkia, mutta siihen voi mennä aikaa. Siitepölyvarastoa ei kovin kummasti minullakaan ole omasta takaa.