Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2014

Luistelua vieläkin

Meillä ei vain autotie ole liukas, sitä on myös meidän pihamaa. Joko kumisaappailla tai huovikkailla on kiva luistella ja kokeilla kehon liikkuvuutta estääkseen kaatumisen. Tässä urheilulajissa mieheni ei ole kovin olympiakelpoinen ja siksi oli potkuri hyvä väline saunaan mennessä keskiviikkona. Istutin hänet potkuriin oven edessä ja sitten yhdellä potkaisulla huruttelimme saunan eteen. Tosin pysähdys meni pitkäksi ja piti ottaa takapakkia. Saunasta tullessa potkuri auttoi ylämäkeä tallustaessa.

Viikon päästä on tulossa mökkivuokralaisia ja jos ilmat pysyvät tällaisena, niin melkein häpeän tämänvuotisen talven puolesta. Tosin saksalaisille tämä vähäinen lumi on talvea, koska siellä ei ole ollut lunta ollenkaan. Kaipaan kuitenkin itse viimevuotisia ”oikeita” talvia!

Luistelua ilman luistimia

Eilen aamulla mies sain infulenssarokotuksen. Sinne ajelu oli omalla tiellä ajelemista kieli keskellä suuta; mäkiosuudet olivat yhtä liukurataa! Tulimme kuitenkin ehjänä takaisin kotiin ja saimme nauttia harvinaista herkkua eli kevätaurinkoa. Tuuli tosin teki muuten lämpöisestä päivästä kylmän tuntuisen.

Iltapäivällä jouduin lähtemään Joensuuhun Pohjois-Karjalan mehiläishoitajien johtokunnan kokoukseen ja edessä oli saman tieosuuden ajaminen. Olin lukenut lehdestä uuden kitkarenkaan kehittelystä: siinä olisi sisäänrakennetut nastat, jotka saisi tilanteen mukaan poksauttaa esille. Ja sitähän näinä päivinä täällä maaseudulla tarvittaisiin. Tie Joensuusta Liperiin on kesärenkaiden paikka, Parrenmäentien risteyksessä on vaihto nastarenkaisiin. Siinä tulevaisuudessa poksauttelisin nastat esiin! Muutenkin olen huomannut, että katuvalojen paikoilla (Siikasalmen kohdalle asti) tiet ovat melkein aina sulat ja sitten paikoilla, joissa käytetään kaukovaloja, on polanteita ja muutenkin tarkkaa ajotyyliä. Lämmittävätköhän ne valotkin? Vastaantulijoita on niin harvoin täällä perukoilla, että ainoan vastaantulijan tullessa ei muista vaihtaa ajovaloihin. Sitten kyllä nolottaa ja toivoo, että kukaan ei olisi pimeässä (?) tuntenut.

Illalla tiemme oli hiekoitettu eli nyt loppuu viikonloppuna lehtien haku maantien heittolaatikolta potkurilla! Täytyy varmasti sauvotella.

Talvisateessa

On jotenkin ontto olo – 3 päivää synttärijuhlia ja viimeinen vieras lähti tänä aamuna. Ei tullut käytettyä liikaa alkoholiakaan, mutta huonosti nukuttu yö vei tänään kaiken työhalun. Otin jopa torkutkin, sillä sateinen päivä vie mielen matalalle. Lisäksi kova myrskyinen tuuli riepottelee rakennettavan museotilan ikkuna-aukkossa olevaa muovia. Mieskään ei ehdi tulla sinne apuriksi, koska hän ottaa kuvia kaikista pienoisrautatien junista, joita on satoja!

Sateen jälkeen lumirippeiden alta tulee nurmikko esille ja kävelypolut ovat liukkaita. Kuljin mehiläispesien ohi ja huomasin siellä taas kuolleita ruumiita – ovat mehiläisparat yrittäneet lennellä. Kävellessäni riihelle, huomasin, että pajunkissojakin on. Ennen haimme pajunkissaisia oksia pääsiäispöydälle. Saa nähdä, mitä tänä vuonna pääsiäispöydällä on.

Täällä maalla ovat karkelot harvinaisia; tänä iltana on vielä seurakuntailta naapurissa. Sinne onneksi voimme mennä kävellen, koska auto voisi jäädä sohjoon kiinni. Jos jaksan olla valveilla sen jälkeen, niin Saksan tv:stä tulee karnevaaliohjelmaa Kölnistä. Helau!

Mehiläisten talvielämää

Suomen tämänvuotinen talvi on ollut lämpötiloiltaan yhtä aaltoliikettä ja pelolla ajattelen mehiläisiäni. Tammikuun lopun kovilla pakkasilla olen antanut katon alle jopa enemmän lämmikettä ja nyt nollakelillä ne ovat jo tehneet puhdistuslentoja! Sen seurauksena on kuolleita mehiläisiä hangella jopa melkein päätalon sisäänkäynnin seudulla. Matkaa on kuitenkin noin 100 metriä.

En ole vielä avannut pesiä nähdäkseni ruokatilanteen, mutta varmasti ensi kuun puolella sitä täytyy tarkastella. Onneksi ostin viimeksi Saksasta luomutomusokeria, josta voin tarpeen vaatiessa tehdä ruokamassaa.

Harjoittelublogi

Sain juuri kuulla, että Suomen naiset saivat hopeamitalin parisprintissä. Olen itse some-koulutuksessa ja yritän syventyä vielä blogin tekemiseen.

Tänä aamuna piti laittaa herätyskello (kännykkä) soimaan, sillä sieltä maaseudulta tulo Joensuuhun vie aikaa n. 40 minuuttia. Joensuussakin jalkakäytävät ovat huonossa kunnossa – 3 astetta pakkasta ja sohjoinen lumi muuttunut jääksi.

Miehen kanssa asensimme eilen pienoisrautatietilaan led-lamppunauhoja kattoon, hiukan vinosti ne osittain meni, mutta valo näyttää hyvältä. Saa nähdä, mitä hän on saanut aikaiseksi sinä aikana, kun nyt olen poissa. Huomenna kokeillaan sitten Kumipörssistä hankkimaani vetokumia Zeppeliinin lentoreitiksi. Tai sitten aika meneekin syntymäpäiväkakkujen teossa.